Toipuva päihdepsykiatri

Jo muinaiset roomalaiset...

  • Jo muinaiset roomalaiset...

Jo muinaiset roomalaiset käyttivät päihteitä, samoin muinaiset kreikkalaiset, sumerit, viikingit jne. Itse asiassa, niin kauan kuin tiedetään, on päihteitä käytetty. On hyvin todennäköistä, että jo ihmisen edeltäjät, neanderthalilaiset ja muut luolamiehet käyttivät päihteitä. Alkoholia on helppo valmistaa. Niin kauan kuin ihminen on hyödyntänyt viljaa, marjoja ja hedelmiä ravintonaan, on alkoholiakin käytetty. Alkoholia syntyy jopa itsestään joissain hedelmissä ja marjoissa. Luonnosta löytyy myös sellaisia kasveja, jotka kelpaavat sellaisinaan päihteiksi. Ns. vanhoja päihteitä, joiden historia on tuhansia vuosia vanha ovat lähinnä alkoholi, unikosta saatava oopium, kannabis ja koka-pensaan lehdet. Lisäksi on joitakin hallusinogeenisia sieniä, joita on käytetty jo hyvin kauan. 


Globaali päihdetilanne on kuitenkin muuttunut teknisen kehitykjsen myötä erittäin paljon viimeisen sadan vuoden aikana, etenkin viimeisinä vuosikymmeninä. Erilaisia päihteitä on nykyään olemassa enemmän kuin koskaan. Perinteisen laillisen päihteen, alkoholin lisäksi perinteiset laittomat päihteet eli huumeet eivät ole kadonneet minnekään. Kannabis on itse asiassa koko maailmassa pikkuhiljaa siirtymässä toiseksi lailliseksi päihteeksi alkoholin rinnalle. Vanhojen ja perinteisten huumeiden lisäksi päihdemarkkinoille tulee nykyään runsaasti uusia, ns. muuntohuumeita. Nämä ovat lähinnä perinteisten huumeiden uusia versioita, joilla on se mielenkiintoinen ominaisuus, että ne ovat laillisia päihteitä niin kauan kunnes ne määritellään virallisesti laittomiksi päihteiksi. Joitakin päihteitä löytyy myös sellaisenaan luonnosta, Suomestakin (esimerkiksi eräät sienet) ja joitakin kemiallisia aineitakin voidaan käyttää päihteinä, vaikka ne on tarkoitettu aivan eri käyttöön (esimerkiksi tinneri).

Koko ajan merkittävimmiksi päihteiksi ovat kuitenkin muodostumassa sellaiset lääkkeet, joita voi käyttää myös päihteinä. Näistä tärkeimpiä ovat opiaatit ja bentsodiatsepiinit sekä bentsodiatsepiinien kaltaiset hypnootit. Muitakin on, mm. pregabaliini. Näiden lääkkeiden päihdekäyttö on Suomen toiseksi merkittävin päihdeongelma, alkoholin jälkeen, joka on Suomen ylivoimaisesti johtava päihde, millä mittarilla tahansa mitattuna.

Miten päihteet määritellään?

Päihteet ovat sellaisia kemiallisia aineita, joiden vaikutuksesta ihminen päihtyy. Päihteissä vaikuttavat aineet ovat psykoaktiivisia eli ne ovat keskushermostoon vaikuttavia yhdisteitä (psychoactive substances). Farmakologisesti, ainelähtöisesti ajatellen päihteet ovat ilman hoidollista tavoitetta käytettyjä, psyykkisiin toimintoihin vaikuttavia kemiallisia aineita.

Kuten kaikki me, jotka olemme päihteitä kokeilleet ja niitä käyttäneet tiedämme, eri päihteistä päihtyy eri lailla ja eri ihmiset päihtyvät eri lailla, jopa eri tilanteissa. Päihteenkäytöllä tavoitellaan kuitenkin aina muuttunutta tajunnan tilaa, myönteisiksi koettuja vaikutuksia mielentilassa.

Päihteiden vaikutukset keskushermostoon voidaan jakaa neljään eri tyyppiin. Vaikutus voi olla euforisoiva,stimuloiva, sedatoiva tai hallusinogeeninen.

Euforisoivat päihteet:

•      Nostavat mielialaa

•      Euforia on hyvänolontunne, hilpeys, sairaalloinen tai keinotekoisesti aikaansaatu perusteeton hyvänolontunne

Stimuloivat päihteet

•      Piristeet, joiden vaikutus on ärsytys, kiihotus, virkistys, piristys

Sedatoivat päihteet

•      Rauhoittava vaikutus

•      Yleensä myös anksiolyyttinen eli ahdistusta vähentävä vaikutus

Hallusinogeeniset päihteet:

•      Aiheuttavat hallusinaatioita eli  todellisina koettuja aistimuksia, jotka eivät liity todellisiin ulkoisiin ärsykkeisiin vaan ovat peräisin hermojärjestelmän sisäisestä ärtymisestä

•      Kuulo-, näkö-, maku-, haju- ja tuntoharhat, havaintovirheet, hahmotushäiriöt, harhaluulot, vainoharhat

Päihteiden erityisominaisuus on addiktiopotentiaali eli kyky synnyttää riippuvuus. Kun riippuvuus on syntynyt, päihtymisestä, joka on aluksi poikkeustila, tulee uusi normaali. Joistakin päihteistä tulee herkemmin riippuvaiseksi kuin toisista ja jotkut ihmiset tulevat herkemmin riippuvaiseksi kuin toiset, mutta riippuvuuden tarkkaa syytä tai syntymekanismia ei kuitenkaan kovin hyvin tiedetä. Tunnetaan kuitenkin useita riskitekijöitä, muutoksia aivojen toiminnassa ja ihmisen käyttäytymisessä.


Päihderiippuvuus

Riippuvuus päihteistä on tunnistettu ilmiönä jo kauan aikaa sitten. Päihderiippuvuutta on selitetty historiallisesti monin tavoin, mutta jo 50-luvulta asti, on virallinen selitys ollut päihderiippuvuuden ymmärtäminen sairautena.  YK:n alainen maailman terveysjärjestö WHO määritteli 50-luvulla alkoholiriippuvuuden eli alkoholismin sairaudeksi. Myöhemmin on määritetty erilaisia muitakin päihderiippuvuussairauksia, kuten opiaattiriippuvuus, stimulanttiriippuvuus, riippuvuus uni- ja rauhoittavista lääkeaineista jne. Moderni tapa ymmärtää nämä riippuvuudet on se, että vaikka ihminen voi ajankohtaisesti olla addiktoitunut yhteen tai useampaan päihteeseen, niin pohjimmiltaan on aina kyse samasta sairaudesta. Päihderiippuvuudessa aivojen mielihyväjärjestelmä muuttuu ja ihminen herkistyy pysyvästi päihteille.

Maailmassa on käytössä kaksi diagnoosijärjestelmää, joista vallitseva on ICD-10. Siinä riippuvuusoireyhtymälle on määritetty diagnostiset kriteerit joihin päihderiippuvuuden diagnosointi perustuu. Kriteereitä on kuusi, joista kolmen tai useamman on esiinnyttävä yhdessä ainakin yhden kuukauden ajan tai toistuvasti 12 kuukauden pituisen jakson aikana. Kriteerit ovat samat kaikille päihteille.

1. Voimakas himo tai pakonomainen halu käyttää.

2. Heikentynyt kyky hallita käytön aloittamista, määrää tai lopettamista.

3. Vieroitusoireita käytön päättyessä tai vähentyessä.

•     tyypillinen vieroitusoireyhtymä

•     muun samankaltaisesti vaikuttavan päihteen käyttö vieroitusoireiden lievittämiseksi

4. Sietokyvyn kasvu (toleranssi)

•      käytettyä annosta suurennetaan päihtymyksen tai entisen vaikutuksen saavuttamiseksi

•      entinen annos tuottaa selvästi heikomman vaikutuksen käytön jatkuessa

5. Käytön muodostuminen elämän keskeiseksi asiaksi.

•      muista merkittävistä kiinnostuksen kohteista tai tyydytyksen lähteistä luopuminen, joko osittain tai kokonaan

•      tuntuva osa ajasta kuluu hankkimiseen, käyttöön ja sen käytön vaikutuksista toipumiseen

6. Käyttö jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista, joista käyttäjä on tietoinen tai joista hänen voidaan olettaa olevan tietoinen

Psykologisesti oleellista on päihderiippuvaisen ihmisen erityissuhde päihteisiin.

Hoidollisesti oleellista on se, tunnistaako ja myöntääkö potilas itse sairautensa vai ei.

Päihderiippuvuudet ovat usein alidiagnosoituja. Päihderiippuvainen itse on hyvin usein haluton ja/tai kyvytön tunnistamaan tai myöntämään päihderiippuvuuden oireita itsessään. Hoitojärjestelmä on myös keskittynyt tunnistamaan ja hoitamaan päihteiden käytön seurauksia, ei niinkään päihderiippuvuutta sinänsä. Kulttuurissa on paljon piirteitä, myös muualla kuin Suomessa, joiden takia päihderiippuvuutta on vaikea myöntää ja käsitellä. Päihteiden käyttöä usein ihaillaan, mutta kontrollin menetystä paheksutaan. Tällöin asian näkeminen sellaisena kuin se on, on sekä yksilötasolla että kollektiivisesti vaikeaa.

Päihderiippuvuudesta on kuitenkin tullut Suomen suurin ja merkittävin kansansairaus. Sairastuneita on satojatuhansia.  On hyvä ymmärtää ja muistaa, että ns. rappioalkoholistit ja krooniset narkomaanit ovat päihderiippuvaisten joukossa vain pieni marginaaliryhmä. Suurin osa päihderiippuvaisista käy työssä ja harrastuksissa, heillä on perhe ja he elävät melko tavallista elämää, erottumatta mitenkään katukuvasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat